Alpha Centauri ja eteläristi. Kuvan luotto: ESO Klikkaa suuremmaksi
Tähtitieteilijät ovat käyttäneet ESO:n Very Large Telescopea Chilessä ja Anglo-Australian teleskooppia Itä-Australiassa 'tähtitetoskooppina' kuunnellakseen läheisen tähden sisäisiä jyrinäjä. VLT:llä kerättyjen tietojen tarkkuus on parempi kuin 1,5 cm/s tai alle 0,06 km/h!
Tarkkaillessaan tähteä kahdella kaukoputkella samanaikaisesti, tähtitieteilijät ovat tehneet tähän mennessä tarkimmat ja yksityiskohtaisimmat mittaukset Aurinkomme kaltaisen tähden pulsaatioista. He mittasivat nopeuden, jolla tähden pinta sykkii sisään ja ulos, antaen vihjeitä sen sisäkerrosten tiheydestä, lämpötilasta, kemiallisesta koostumuksesta ja pyörimisestä – tietoa, jota ei voitu saada millään muulla tavalla.
Tanskan, Australian ja USA:n tähtitieteilijät käyttivät Kueyenia, yhtä neljästä ESO:n Very Large Teleskoopin (VLT) 8,2 metrin yksikköteleskoopista Cerro Paranalissa Chilessä ja 3,9 metrin Anglo-Australian Telescopea (AAT) Newissa. Etelä-Walesiin (Australia) tutkiakseen Alpha Centauri B -tähteä, joka on yksi lähimmistä naapureistamme avaruudessa, noin 4,3 valovuoden päässä.
Alpha Centauri on kirkkaampi kahdesta eteläisen ristin 'osoittimesta'. Alpha Centauri itsessään on kolminkertainen järjestelmä ja Alpha Centauri B on oranssi tähti, hieman viileämpi ja hieman vähemmän massiivinen kuin aurinko.
Kaasun pyörteily tähden ulkokerroksissa luo matalataajuisia ääniaaltoja, jotka pomppivat tähden sisäpuolen ympärille ja saavat sen soimaan kuin kello. Tämä saa tähden pinnan sykkimään sisään ja ulos hyvin pieniä määriä – vain kymmenkunta metriä neljän minuutin välein. Tähtitieteilijät voivat havaita nämä muutokset mittaamalla pieniä, niihin liittyviä aallonpituusmuutoksia.
Tutkijat ottivat näytteen Alpha Centauri B:n valosta seitsemän yötä peräkkäin ja tekivät yhteensä yli 5 000 havaintoa. VLT:llä saatiin 3379 spektriä tyypillisillä 4 sekunnin valotusajoilla ja yhden valotuksen mediaanipoljinnolla 32 sekunnin välein! AAT 1642:lla spektrit kerättiin tyypillisillä 10 sekunnin valotuksilla 90 sekunnin välein.
'Tästä ainutlaatuisesta tietojoukosta pystyimme määrittämään jopa 37 erilaista värähtelymallia (tai -muotoa), sanoo Hans Kjeldsen Århusin yliopistosta (Tanska) ja tuloksia kuvaavan paperin johtava kirjoittaja.
Tähtitieteilijät mittasivat myös moodien kestot (kuinka kauan värähtelyt kestävät), moodien taajuudet ja niiden amplitudit (kuinka kauas tähden pinta liikkuu sisään ja ulos). Tällaiset mittaukset ovat valtava tekninen haaste. Itse asiassa tähden pinta liikkuu hitaasti, kilpikonnanomaisella nopeudella 9 cm sekunnissa eli noin 300 metriä tunnissa. Tähtitieteilijät lainasivat korkean tarkkuuden mittaustekniikkansa planeetanmetsästäjiltä, jotka myös etsivät pieniä Doppler-siirtymiä tähtien valossa.
'Suuri osa siitä, mitä luulemme tietävämme maailmankaikkeudesta, perustuu tähtien ikään ja ominaisuuksiin', sanoi Tim Bedding Sydneyn yliopistosta ja tutkimuksen toinen kirjoittaja. 'Mutta on vielä paljon, mitä emme tiedä heistä.'
Käyttämällä kahta kaukoputkea eri paikoissa tähtitieteilijät pystyivät tarkkailemaan Alpha Centauri B:tä mahdollisimman jatkuvasti.
'Se on valtava etu, koska aukot tiedoissa aiheuttavat epäselvyyttä', Bedding sanoi. 'Havaintojen onnistuminen riippui myös erittäin vakaista spektrografeista, jotka oli kiinnitetty kahteen teleskooppiin - UVES VLT:ssä ja UCLES AAT:ssa -, jotka analysoivat tähden valoa.'
Alkuperäinen lähde: ESO:n uutistiedote