OTTAWA, KANADA – Uusi kanadalainen satelliitti – jos se laukaisu – saattaa sisältää eräänlaisen magnetisoidun voimakentän, joka pitää varautuneet hiukkaset poissa tärkeästä elektroniikasta.
The Polar Communications and Weather Satellite (PCW), kiertoradastaan riippuen se voisi lukaista säteilyn täyttämien Van Allenin vyöhykkeiden läpi tehtäväkseen toimittaa luotettavia säätietoja ja viestintää pohjoisille yhteisöille.
Sen napainen kiertorata vie sen todennäköisesti varautuneiden hiukkasten pilvien läpi korkealla Maan yläpuolella. Jos hiukkaset osuvat avaruusaluksen tärkeisiin osiin, se voi aiheuttaa oikosulun elektroniikassa ja aiheuttaa häiriökatkoja tai täydellisen vian. Näin on tapahtunut useita kertoja aiemmin, kuten japanilaiselle ADEOS-II-satelliitille vuoden 2003 suuren aurinkomyrskyn jälkeen.
Winnipegin Magellan Aerospacen, yhden alkuvaiheen tutkimuksissa työskentelevistä yrityksistä, tutkimassa konseptissa PCW:n ympärille muodostuisi plasmakenttä, eräänlainen 'minimagnetosfääri', joka käyttäisi suuria dipolimagneetteja varautuneiden hiukkasten ohjaamiseen.
Siitä voi olla hyötyä myös ihmistehtävissä tulevaisuudessa, sanoi Magellan Aerospacen satelliittiohjausjärjestelmien insinööri Paul Harrison, vaikka hän myönsikin, että tekniikka on vielä alkuvaiheessa ja että he haluaisivat esittelytehtävän lentävän ensin.
'Se on vielä pitkälti kehitysvaiheessa. Haluamme kehittää satelliitteja ennen kuin alamme kiinnittää niihin ihmisiä', Harrison sanoi Kanadan Ottawassa tänään (14. marraskuuta) pitämässään esityksessä Canadian Space Societyn vuotuisessa huippukokouksessa.
Hän sanoi myös, ettei ole selvää, olisiko teknologiasta hyötyä aurinkokunnan ulkopuolelta tuleville kosmisille säteille sekä auringosta virtaaville varautuneille hiukkasille, jotka ovat lähellä Maata.
PCW:lle ei ole vielä määrätty julkaisupäivää, ja se on vielä kehitysvaiheessa. Muita tutkittavia kysymyksiä ovat muun muassa kuinka seurata sitä ilman jatkuvaa pääsyä lähellä päiväntasaajaa kiertäviin GPS-satelliitteihin, ja kuinka ylläpitää lämpötilan hallintaa, kun se putoaa päivästä iltaan uudelleen matkansa aikana.
Sen kiertorata voi olla 12 tuntia Molniya kiertoradalla tai ehkä 16 tunnin tai 24 tunnin erittäin eksentrinen kiertorata riippuen siitä, mikä suunnittelijoiden mielestä on paras.
KORJAUS:Tämä artikkeli on muutettu sanomaan 'lähes päiväntasaajaa kiertävät' GPS-satelliitit.