Planetaarisia sumuja on häikäisevästi muotoiltuja, pallomaisista kaasukuorista kuplarakenteisiin, jotka tuskin sisältävät symmetriaa. Tämän monimuotoisuuden syytä on ympäröinyt kiista. Voisiko se olla magneettikenttiä, korkeita pyörimisnopeuksia, näkymättömiä kumppaneita tai jotain aivan muuta? Viime aikoina on vallinnut kasvava yksimielisyys siitä, että binaariset seuralaiset ovat pääsyyllinen näistä epäsäännöllisimmistä sumuista, mutta yhteyden tutkiminen on mahdollista vain, kun löytyy tilastollisesti merkitsevä näyte planeetan sumuista, joissa on binääriytimiä, mikä antaa vihjeitä siitä, mitä ominaisuuksia, joita he voivat luoda tai eivät.
Tällä hetkellä tähtitieteilijät tunnistavat yli 3000 planetaarista sumua omassa galaksissamme. Vain noin 40:ssä binääritähtiä tiedetään sisältävän ytimessä, mutta tähtitieteilijät eivät ole varmoja siitä, kuinka monta niistä todella tähtää. Vaikeus piilee kumppanin etsimiseen kuluvassa ajassa. Tyypillisesti kumppanit voidaan löytää spektroskooppisilla mittauksilla samalla tavalla kuin tähtitieteilijät löytävät planeettoja huojunnan avulla. Vaihtoehtoisesti binäärikumppaneita voidaan kiusoitella pimennysten kautta, mutta molemmat menetelmät vaativat säännöllistä seurantaa ja soveltuivat viime aikoihin asti parhaiten yhden kohteen tutkimuksiin.
Laajojen kenttätutkimustehtävien viimeaikaisen suosion myötä mahdollisuudet havaita enemmän binaarisia kumppaneita ovat lisääntyneet huomattavasti. Nämä tutkimukset sopivat ihanteellisesti pimennysten tai mikrolinssitapahtumien kuvaamiseen. Kussakin tapauksessa he löytävät ensisijaisesti seuralaisia, joilla on tiukat kiertoradat ja lyhyet kiertoradat, joilla epäillään olevan suurin vaikutus sumujen muotoon.
Lähellä toisiaan kiertävillä tähdillä odotetaan olevan voimakas vaikutus, koska kun ensisijainen tähti saavuttaa pääsekvenssin jälkeisen elinkaaren, on todennäköistä, että toissijainen tähti nielaistyy ensisijaisen tähden verhoon ja jakaa olennaisesti ulkokerrokset. Tämä luo suuria tiheyseroja pitkin päiväntasaajaa, mikä johtaa materiaalin epätasaiseen sinkoutumiseen, kun ensisijainen tähti luopuu ulkokerroksistaan muodostaen sumun. Nämä tilapäiset ylitiheydet ohjaisivat materiaalia ja voivat olla vastuussa polaaristen ulosvirtausten tai suihkujen esiintymisestä.
NGC 6326 Kiitos: ESA/Hubble ja NASA
TO tuore tutkimus on lisännyt vielä kaksi planetaarista sumua niiden luetteloon, joilla on tunnetut binäärikeskukset: NGC 6326 (kuvassa oikealla) ja NGC 6778. Molemmissa tapauksissa havaittiin kollimoituneita ulosvirtauksia ja suihkuja. Kirjoittajat huomauttavat myös, että molemmissa sumuissa on filamentteja, joilla on alhainen ionisaatio. Tällaisia rakenteita on havaittu aiemminkin, mutta niiden syy on jäänyt epäselväksi. Vuoden 2009 tutkimuksessa ehdotettiin, että ne voivat olla seurausta tiukoista binaaritiedostoista, hypoteesia, jota uusi löytö vahvistaa. NGC 6326:n yleinen muoto on enimmäkseen elliptinen, kun taas NGC 6778 on kaksinapainen.