Linnunratamme tuottaa keskimäärin seitsemän uutta tähteä vuodessa. Massiivisempia tähtiä muodostuu niin kutsutuille H II -alueille, joita kutsutaan ns. siksi, että näissä tähtitarhoissa oleva kaasu ionisoituu siellä muodostuvien nuorten massiivisten tähtien säteilyn vaikutuksesta. Linnunradan äskettäin löydetyillä alueilla, jotka ovat massiivisten tähtien taimitarhoja, voi olla tärkeitä vihjeitä galaksimme kemiallisesta koostumuksesta ja rakenteesta.
Thomas Bania Bostonin yliopistosta sanoi NRAO:n lehdistötiedotteessa: 'Voimme selkeästi yhdistää näiden tähtien muodostumispaikkojen sijainnit galaksin yleisrakenteeseen. Lisätutkimukset antavat meille mahdollisuuden ymmärtää paremmin tähtien muodostumisprosessia ja vertailla tällaisten kohtien kemiallista koostumusta hyvin eri etäisyyksillä galaksin keskustasta.
Ilmoitus näistä äskettäin löydetyistä alueista tehtiin tänään esitelmässä American Astronomical Societyn kokouksessa Miamissa, Floridassa. Etsinnässä yhteistyötä tehneeseen tähtitieteilijäryhmään kuuluvat Thomas Bania Bostonin yliopistosta, Loren Anderson Marseillen astrofysikaalisesta laboratoriosta Ranskasta, Dana Balser National Radio Astronomy Observatorysta (NRAO) ja Robert Rood Virginian yliopistosta.
H II -alueita, jotka saatat tuntea, ovat Orionin sumu (M42), joka näkyy paljaalla silmällä vain Orionin vyön eteläpuolella, ja Hubble-avaruusteleskoopin kuuluisasti kuvantama Hevosenpääsumu. Lisätietoja muista tunnetuista alueista (ja paljon kuvia) on osoitteessa 2 Micron All-Sky Survey IPAC:lla .
Tutkimalla tällaisia alueita muissa galakseissa ja omassamme galaksien kemiallinen koostumus ja jakautuminen voidaan määrittää. H II -alueet muodostuvat jättimäisistä vetymolekyylipilvistä, ja ne pysyvät vakaina, kunnes kahden pilven välillä tapahtuu törmäys, joka synnyttää shokkiaallon tai läheisen supernovan aiheuttama shokkiaalto romuttaa osan kaasusta ja muodostaa tähtiä. Kun nämä tähdet muodostuvat ja alkavat loistaa, niiden säteily irrottaa molekyylivedyn elektroneistaan.
Tähtitieteilijät käyttivät sekä infrapuna- että radioteleskooppeja nähdäkseen Linnunradan läpi kulkevan paksun pölyn ja kaasun. Yhdistelemällä Spitzer-avaruusteleskoopin infrapunakameran ja VLA (Very Large Array) radioteleskoopin tutkimuksia he tunnistivat 'kuumia kohtia', jotka olisivat hyviä ehdokkaita H II -alueille. Vahvistaakseen havaintojaan he käyttivät Robert C. Byrd Green Bank Telescope (GBT) -teleskooppia, herkkää radioteleskooppia, jonka avulla he pystyivät havaitsemaan elektronien lähettämiä radiotaajuuksia, kun ne liittyivät uudelleen protoniin muodostaen vetyä. Tämä rekombinaatioprosessi vedyn muodostamiseksi on osoitus alueista, jotka sisältävät ionisoitua vetyä tai H II:ta.
Alueiden sijainti on keskittynyt Linnunradan keskipalkin päiden lähelle ja sen kierrehaaroihin. Yli 25 löydetyistä alueista sijaitsi kauempana galaksin keskustasta kuin oma aurinkomme – näiden syrjäisten alueiden yksityiskohtaisempi tutkimus voisi antaa tähtitieteilijöille paremman käsityksen Linnunradamme kehityksestä ja koostumuksesta.
'On näyttöä siitä, että raskaiden elementtien runsaus muuttuu etäisyyden kasvaessa Galaktisesta keskustasta', Bania sanoi. 'Meillä on nyt paljon enemmän kohteita tutkittavana ja parannettava ymmärrystämme tästä vaikutuksesta.'
Lähde: NRAO:n lehdistötiedote