[/caption]
Tässä on toinen 'rogue black hole' -teoria, joka toivottavasti ei aseta tuomiopäivän yleisöä uuteen tangenttiin. Mutta uusi tutkimus viittaa siihen, että sadat massiiviset mustat aukot, jotka jäivät jäljelle maailmankaikkeuden varhaisista galaksien rakentamispäivistä, voivat vaeltaa Linnunradalla. Astrofyysikot Ryan O'Leary ja Avi Loeb sanovat, että mustat aukot piileskelivät alun perin pienten, pienimassaisten galaksien keskuksissa. Miljardien vuosien aikana nuo kääpiögalaksit särkyivät yhteen muodostaen täysikokoisia galakseja, kuten Linnunradan. Mutta he myös ennustavat, että maapallon pitäisi olla turvallinen, koska lähin musta aukko on tuhansien valovuosien päässä.
'Nämä mustat aukot ovat jäänteitä Linnunradan menneisyydestä', sanoi Loeb, Harvard Smithsonian Center for Astrophysics. 'Voisi sanoa, että olemme arkeologeja, jotka tutkivat noita jäänteitä oppiaksemme galaksimme historiasta ja mustien aukkojen muodostumishistoriasta varhaisessa universumissa.'
Tähtitieteilijät sanovat, että jos nämä vaeltavat mustat aukot voitaisiin paikantaa, ne voisivat antaa vihjeitä Linnunradan muodostumiseen.
Teoria ennustaa, että joka kerta kun kaksi protogalaksia, joiden keskellä oli mustia aukkoja, törmäsivät yhteen, niiden mustat aukot sulautuivat yhdeksi 'jäännökseksi' mustaksi aukoksi. Fuusion aikana gravitaatiosäteilyn suunnattu emissio aiheuttaisi mustan aukon perääntymisen. Tyypillinen potku lähettäisi mustan aukon kiihtymään ulospäin tarpeeksi nopeasti pakenemaan isäntäkääpiögalaksiaan, mutta ei tarpeeksi nopeasti poistumaan galaktisen naapurustosta kokonaan. Seurauksena on, että tällaisia mustia aukkoja olisi edelleen olemassa Linnunradan uloimmilla alueilla.
Tämä kuulostaa samanlaiselta kuin toiselta 'rogue black hole' -teorialta julkaistiin vuonna 2008 Vanderbiltin yliopistosta, jossa supertietokonesimulaatio ennusti pallomaisiin klustereihin syntyneiden törmäävien mustien aukkojen potkivan pois kodistaan ja jätettävän vaeltamaan galaksiin. Tähtitieteilijät ovat etsineet niitä vuosia, ja kaiken sen etsimisen jälkeenkin he ovat löytäneet vain muutaman alustavan ehdokkaan.
Mutta Loeb ja O'Leary sanovat, että Linnunradan laitamilla pitäisi kulkea satoja rikollisia mustia aukkoja, joista jokaisessa on 1 000 - 100 000 auringon massa. Niitä olisi vaikea havaita yksinään, koska musta aukko näkyy vain silloin, kun se nielee tai kerääntyy ainetta.
Siinä voi kuitenkin olla merkkivalo. Ympäröivä tähtijoukko voitiin vetää pois kääpiögalaksista, kun musta aukko pääsi pakoon. Vain mustaa aukkoa lähinnä olevat tähdet vedetään mukaan, joten tähtijoukko olisi erittäin kompakti.
Mutta silti sitä olisi vaikea määrittää. Koska klusterin koko taivaalla on pieni, ja se näyttää yhdeltä tähdeltä, tähtitieteilijät joutuisivat etsimään hienovaraisempia vihjeitä sen olemassaolosta ja alkuperästä. Esimerkiksi sen spektri osoittaisi, että läsnä oli useita tähtiä, jotka yhdessä tuottivat laajoja spektriviivoja. Tähtien joukossa olevat tähdet liikkuisivat nopeasti, ja mustan aukon painovoima vaikuttaisi niiden polkuihin.
O'Leary ja Loeb sanovat nyt, että he tietävät, mitä etsiä, ja tähtitieteilijöiden pitäisi alkaa etsiä taivaalta Linnunradan sädekehän erittäin kompakteja tähtijoukkoja.
Valtaisten mustien aukkojen määrä galaksissamme riippuu siitä, kuinka moni protogalaktisista rakennuspalikoista sisälsi mustia aukkoja ytimeissään ja kuinka nämä protogalaksit sulautuivat muodostaen Linnunradan. Niiden löytäminen ja tutkiminen antaa uusia vihjeitä galaksimme historiasta.
Loebin ja O'Learyn aikakauslehtipaperi julkaistaan Monthly Notices of the Royal Astronomical Society -lehdessä, ja se on saatavilla verkossa osoitteessa arXiv.